Näin ostin ensimmäisen sijoitusasunnon

Ostimme mieheni kanssa keväällä ekan sijoitusasuntomme. Wuhuu mikä fiilis! Oltiin etsitty sellaista jo viime syksystä saakka, joten aika monta kuukautta saatiin selailla asuntoilmoituksia. Vieläkin on vähän hassu olo. Mekö muka asuntosijoittajia? Vielä vuosi sitten ajattelin, että koko asuntosijoittaminen ei todellakaan ole minua varten, ja vähän jopa kyllästytti kaikki aihetta koskevat julkaisut. Mutta niin ne ajatukset ja suunnitelmat muuttuvat, ja hyvä niin. Minulle kävi asuntosijoittamisen kanssa vähän sama mitä osakesijoittamisen kanssa, olen täysin hurahtanut tähän! Ja sama fiilis mitä muunkin sijoittamisen kanssa – miksi en aloittanut aiemmin?

Kuvittelin pitkään, että asuntosijoittaminen olisi jotenkin todella hankalaa ja vaikeaa, mutta näinhän ei asia ole. Toki siinä on paljon sellaista, mitä en tiennyt etukäteen, mutta niinhän kaikissa asioissa on. Suomen Vuokranantajien nettisivut ja Osta, vuokraa,vaurastu -kirja ovat sisältäneet kaiken tiedon mitä ikinä olenkaan tarvinnut. Suosittelen niihin perehtymistä ennen ekan asunnon ostamista. 

Minkälaisen asunnon ostimme?

Löysimme sen julkisesta myynnistä Oikotieltä. Asunto sijaitsee Turussa, keskustan ulkopuolella. Kyseessä on 50-neliöinen kaksio 1970-luvun kerrostalosta. Alue ei ollut kummallekaan meistä alunperin tuttua, mutta vietin useamman hetken tutkien kyseisen alueen ja kadun mainetta ja todellisuutta. Kyselin siellä asuneilta/asuvilta ihmisiltä mielipiteitä, ja niiden perusteella teimme päätöksen alueesta.

Taloyhtiö on aika iso ja hyvin hoidettu, ja talossa on melkein kaikki isoimmat rempat tehty. Hissiremontti on jossain vaiheessa edessä kyllä, mutta meillä on hyvin aikaa valmistautua siihen, sillä sitä ei ollut vielä viisivuotissuunnitelmassa. Sisäpinnat ovat asunnossa siistit, eikä pintaremontille ole tarvetta vielä. Ainut mitä siellä vois nyt tehdä, on astianpesukoneen lisäys keittiöön. Kun sen teemme, niin varmasti päivitämme hieman koko keittiön ilmettä samalla. Tässä alla näet vielä asunnon lukuja laskettuna:

Vuokraus

Minua instassa seuraavat muistavat ehkä, miten meidän kohdallamme asunnon vuokraus ei suinkaan sujunut kuin vettä vain. Satuimme ostamaan ja laittamaan asunnon vuokralle vuokranantajan näkökulmasta huonoon aikaan, sillä koko kevään ja alkukesän ainakin Turussa vallitsi vahvasti vuokralaisen markkinat. Tarjontaa oli paljon. Saimme jonkin verran kyselyitä asunnosta, ja kävin pitämässä myös näyttöjä aika monta. Joitain potentiaalisia vuokralaisia löytyikin, ja yhden kanssa päästiin jopa soppariin asti. Tai puoliksi, koska odottelimme turhaan hänen allekirjoitusta, meidän jo allekirjoitettua sen. 

No, long story short. Mies laittoi lopulta englanninkielisen ilmotuksen Facebookin marketplaceen, ja sitä kautta häneen otti yhteyttä nykyiset vuokralaiset, eli kaksi ulkomaalaista nuorta naista. Heidän kanssaan asiat sujuivat mallikkaasti, ja ennen pitkää saimme sopparit allekirjoitettua ja avaimet luovutettua. Vaikka vuokrauksessa kestikin kaksi kuukautta, en epäröi aloittaa koko prosessia alusta uuden asunnon myötä. 

Mistä rahat?

Yksinkertaisesti: säästämällä. Ei siihen oikein mitään vippaskonstia ole. Asunnon kauppahinnasta maksoimme 7600€ eli 10 prosenttia, mikä on todella vähän sijoitusasunnon kohdalla. Useimmiten pankki haluaa vähintään 30 prosenttia omaa rahaa, tai ellei ole rahaa säästettynä, niin muuta vakuutta. Muu vakuus voi taas olla esimerkiksi omistusasunto.

Tämä 7600 € on kertynyt säästämällä. Aloitin aktiivisen säästämisen ja sijoittamisen 2016, ja ekan kerran säästöni ylittivät tuon summan 2019, joten kolmisen vuotta siinä kesti. Toki marraskuussa 2018 minulla oli säästössä noin 2000€, joten suurin osa tuosta kertyi yhden vuoden aikana. Vaikka ostimme miehen kanssa asunnon puoliksi, niin minä maksoin koko käsirahan (josta mies maksaa mulle puolet takaisin), joten sama säästöaika olisi joka tapauksessa mennyt, vaikka olisin ostanut asunnon yksin. 

Tavoite

Jääkö tämä tähän? Ei missään nimessä. Tämä on sen verran mielenkiintoista, että aivan varmasti ostamme lisää asuntoja. Itse asiassa meillä on tavoitteena saada kymmenen asuntoa kymmenessä vuodessa, mutta uskon, että kymmenen vuoden jälkeen meillä on paljon enemmän kasassa. Tällä hetkellä teemme kuumeisesti töitä sen eteen, että saamme kasaan seuraavan asunnon käsirahan. Tämä helpottuu onneksi huomattavasti ensi vuoden alusta alkaen, kun palaan töihin vanhempainavapaalta. Kymmenen vuotta on pitkä aika, ja toivonkin, että meidän asuntosalkkumme täyttyy nopeammin, mitä tällä hetkellä suunnittelemme. Kasvussa-blogin Niina onkin kirjoittanut inspiroivan postauksen siitä, miten he onnistuivat miehen kanssa rakentamaan kymmenen asunnon salkun vain kahdessa vuodessa. Käy lukemassa teksti täältä.