Sijoittamista eläkkeellä — Haastattelussa 72-vuotias Raila

Sijoittaminen ja sen aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Vaurastuminen ja lisätulojen hankkiminen on mahdollista myös eläkeiässä. Jotta yhä useampi innostuu sijoittamisesta, tarvitaan sijoituskeskusteluihin lisää omakohtaisia kasvutarinoita.

Tällä kertaa haastattelussa on 72-vuotias sijoittajanainen, Raila Helenius. Railan tarinassa sijoittamista on tehty monella saralla. Railalta löytyy autohalliosaketta, sijoitusasuntoa, pörssiosakkeita ja rahastoja, sekä kokeiltu on myös mökkivuokraamista. Kaiken tekemisen punaisena lankana on kova työ, sisukkuus ja rohkeus. Railan tarina on huikean inspiroiva!  

Kerro hiukan itsestäsi ja taustastasi

Olen Raila, 72-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Irtisanouduin 60-vuotiaana työstäni kun äitini sairastui ja halusin hoitaa häntä. Samalla muutimme Helsingistä tänne maaseudulle, jossa nyt asustelen. Työurani olen tehnyt pitkälti opetustehtävissä. Ensimmäinen ammattini oli lastenhoitaja ja myöhemmin suoritin lastentarhanopettajan koulutuksen.

Päädyin yllättäen perustamaan Helsingin kaupungille useammankin päiväkodin.  Aluksi yhden, ja myöhemmin lisää. Se olikin melkoinen tehtävä, mutta inspiroiva myös. Ensimmäisen kohdalla minulle annettiin tietty summa rahaa päiväkodin perustamista varten ja aikaa oli kuusi viikkoa. Siinä ajassa piti hankkia kaikki tarvittava päiväkotia varten ennen kuin lapset saapuivat. Ilmeisesti onnistuin hyvin, koska sen jälkeen minua pyydettiin perustamaan lisää päiväkoteja. Myöhemmin työurallani kouluttauduin vielä eritysluokanopettajaksi.

Ennen töistä pois jäämistä toimin erityiskoulun rehtorina. Nautin kaikista työtehtävistäni todella paljon, mutta erityisesti erityislasten parissa työskentely oli lähellä sydäntäni ja sen takia hakeuduin myös erityisopettajakoulutukseen.

Railan sijoitussalkku on monipuolinen ja sijoittamisella hän luo turvaa tulevaisuuteen.

Oppi fiksusta rahankäytöstä tuli kantapään kautta

Olen kotoisin maalta. Isäni oli virkamies ja äitini kotiäiti. Meiltä ei puuttunut mitään, mutta rahaa ei liiemmälti ollut. Vanhempani sanoivat aina, ettei rahaa ole, kun pyysin jotain mitä näin muilla lapsilla tai koulukavereilla. Kun valmistuin ammattiin ja sain omaa rahaa, niin ostelin kaikkea varmaankin ostamisen ilosta. Voin sanoa olleeni tuhlari nuoruudessani.

Kuitenkin säästin Helsingin kaupungin henkilöstökassaan säännöllisesti, eli joka palkastani meni sinne suoraan tietty summa. Säästin sinne pitkään, jo 80-luvulta alkaen. Aiemmin asuntolainanlyhennyksiä tehtiin puolivuosittain, joten menoja ja tuloja piti ennakoida pidemmän ajan päähän. Rupesin budjetoimaan ja säästämään, jotta ei tarvitsisi huolehtia maksuista, kun laskun eräpäivä lähestyi.

Nykyään olen huomattavasti tarkempi rahankäyttäjä

Minulla on tarkat budjetit, ja tiedän minkä verran minulla menee rahaa mihinkin. Olen tehnyt tuloslaskelman, jonka pohjalta määrittelen prosentit eri menoluokille ja pysyn niissä. En myöskään unohda hyväntekeväisyyttä enkä huvia ja hauskanpitoa. Nämä budjetointiopit olen saanut Sanna Kinasen ”Vauras elämä”-ryhmästä. Asustelen maalla, eikä täällä ole myöskään tarvetta tai houkutuksia shoppailla. En toisaalta mitään tarvitsekaan ja sen mitä tarvitsen, ostan hyvällä omallatunnolla. Puskuritili on mahdollistanut sen, ettei talous kaadu vaikka yllätyksiä tulisikin. En ole enää vuosiin käyttänyt luottokortteja. Ruoatkin tilataan kauppakassin kautta, joten ylimääräistä ei tule ostettua. Nyt kun minulla on aikaa, olen myös myynyt paljon turhaa tavaraa pois.

Sijoittaminen vei nopeasti mukanaan

Törmäsin joitain vuosia sitten Terhi Majasalmen kirjoitukseen ”oletko tietämättäsi asuntosijoittaja?” No sitähän minä olin. Aloin käymään kursseja ja kahmimaan kirjoja sijoittamisesta. Kuuntelen paljon myös podcasteja. Esimerkiksi Mimmit sijoittaa-podcast kuuluu taustalla, kun puuhastelen kasvimaalla. Liityin myös Sanna Kinasen Vauras elämä-ryhmään sekä seuraan muitakin sijoitusryhmiä.

Netistä haeskelen jonkin verran tietoa, esimerkiksi Nordnetin sivuilta löytyy mielestäni hyvää ja mielenkiintoista tietoa sijoittamisesta. Osa sijoituskirjallisuudesta tai webinaareista menee toki välillä liian korkeatajuiseksi, mutta aina niistä jotain jää ajatuksiin muhimaan.

Mummonmökin viikkovuokrausta

Hieman aiemmin tätä ”sijoitusheräämistäni” olin lunastanut vanhempieni omakotitalon sisaruksiltani ja olimme sen remontoineet täysin. Olin vuokrannut sitä yhdelle perheelle. Se ei kuitenkaan ollut kovinkaan kannattavaa ja mietin mitä mökille voisi tehdä. Terhin kirjoituksesta innostuneena, aloin viikkovuokrata sitä nettimökki-sivuston kautta. Mökki meni kuumille kiville. Erityisesti sesonkien aikaan (kuten pääsiäinen ja hiihtolomat) mökki oli vuokrattu jo hyvissä ajoin. Talvisin oli toki hiljaisempaa. Siellä järjestettiin muun muassa laneja, koska olimme aiemmin vetäneet sinne valokaapelin. Nostin nettiyhteyden rajattomaksi ja hankimme vielä pitkät  lisäpöydät tietokoneille, jotta pelata mahtui paremmin. Samat porukat vuokrasivatkin mökkiämme yhä uudelleen.

Vuokraamisesta sai mukavasti tuloja, mutta kyllä se vaati työtä. Kunnossa pitäminen oli rankkaa. Siivouspantti oli 100 euroa, mutta silti jälkiä sai siivota.  Kolme vuotta sitä jaksettiin pyörittää, kunnes laitoimme mökin myyntiin. Myyntivoitoilla saimme maksettua kaikki vanhat lainat pois ja ylimääräistäkin jäi vielä.

Rahastoja ja pörssiosakkeita

Ensin kiinnostuin asuntosijoittamisesta, mutta siihen en ole Vantaan asuntoa lukuun ottamatta lähtenyt. Ainakaan vielä. Täytyy ensin kerätä käsirahaa. Asunnot ovat niin isoja sijoituksia, eikä niitä mielestäni kannata ostaa kuin pääkaupunkiseudulta tai yliopistokaupungeista. Lisäksi täällä maalla asuessa on hankalampaa hallita niitä. Ennemmin sijoitan rahastoihin ja osakkeisiin.

Kun Nordnetiin tulivat superrahastot (nykyään indeksirahastot), avasin tilin sinne. Pidän Nordnetistä, sillä sieltä näkee selkeästi käppyrät ja tilastot. Innostuin samalla myös osakesijoittamisesta, ja päätin lähteä kokeilemaan sitäkin. Mökin myynnistä saaduilla varoilla pääsinkin vauhdikkaaseen alkuun. Nyt minulla on jo ihan mukava osakesalkkukin. Helpoin ja vaivattomin on tapa on automaattinen kuukausisäästäminen eri rahastoihin. Kaikki muu on vain hauskaa uuden opettelua ja kokeilua. En kuitenkaan koskaan sijoita sellaista rahaa, mitä minulla ei olisi varaa menettää.

Kaupunkiasunto tulevaisuuden päiville

Vuonna 2016 ostimme mieheni kanssa Vantaalta kolmion, koska en halua jäädä yksin maalle, jos mieheni kuolee ennen minua. Haluan myös lähemmäksi lapsiani ja lapsenlapsiani. Asunnosta osa on vielä yhtiölainaa, sillä kyseessä on uudiskohde. Saamme siitä kuitenkin hyvin positiivista kassavirtaa. Vuokralaiset ovat ennättäneet vaihtua, mutta kaikki on mennyt oikein mukavasti.

Lunastimme myös Vantaan asunnon tontin 2019, sillä sen pystyi onneksi lunastamaan huoneistokohtaisesti. Laskimme, että maksamme siitä vuokrana 150 euroa/kk, ja jos otamme lainan ja lyhennämme sitä samalla summalla kuukausittain niin pian se on jo maksettu ja on sitten oma.

Parkkihallipaikan ostimme samasta taloyhtiöstä tammikuussa 2020. Kaksi tuntia kaupoista, olin jo sen saanut vuokrattua. Siitä saamme  vuokratuottoa joka kuukausi, eikä sitä tarvitsee hoitaa eikä huoltaa lainkaan. Tästäkin sain inspiraation sijoituskeskusteluja seuratessa.

Nautin elämästäni ilman taloudellisia huolia

En puhu sijoittamisistani juurikaan. Oman ikäiseni eivät ymmärrä tätä touhua alkuunkaan. Minulta kysytään, että mihin sinäkin oikein säästät, nauttisit nyt ja matkustelisit. Mutta minähän nautin elämästäni. En mielestäni jää mistään paitsi, päinvastoin. Enkä jaksa enää matkustellakaan, nautin luonnosta ja käsityöharrastuksistani.

Minulle on myös sanottu, että ajattelen muka liikaa rahaa.  Mutta ei se pidä paikkaansa. Elän täällä maalla ihan tavallista, yksinkertaista elämää. Katson mihin käytän rahojani enkä tuhlaile turhuuksiin. Elämästä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, ja ajattelen, että on ihan hyvä jos on hieman ylimääräistä sukanvarressa.

Todellisia rahahuolia minulla ei ole onneksi ollut. Toki opiskeluaikana oli tiukkaa. Mieheni on diplomi-insinööri ja toimi hyvässä työssä pitkään. Vaikka hänet lomautettiin vuonna 2000 ja vain 50-vuotiaana, olemme selvinneet taloudellisesti hyvin. Olen ollut onnekas, että minulle on aina riittänyt töitä. Olen myös vihdoinkin herännyt kerryttämään puskuria, säästämään ja sijoittamaan.

En halua jättää perintöäni ja raha-asioitani lasteni murehdittavaksi

Oman äitini kuoleman jälkeen päätin, että haluan suunnitella perintöasiat valmiiksi. Raha-asiat on hankala ottaa esille kuolemaa tekevän ihmisen kanssa. Siksi onkin parempi, että asiat on puhuttu jo etukäteen. Vältytään turhilta riidoiltakin. Enkä halua jättää omia talousasioitani lapsilleni riesaksi. Liian paljon on perintöriitoja, eikä useinkaan niissä taida olla enää kysymys rahasta, vaan mukaan sekoittuu kaikkea muuta. Yritän kohdella lapsiani ja lastenlapsiani tasapuolisesti. Testamentit olemme jo mieheni kanssa tehneet ja lapseni tietävät niiden sisällön. Mieheni omistaman kesämökin hän on jo muutama vuosi sitten lahjoittanut lapsillemme osana perintösuunnittelua.

Minulla on kuusi lastenlasta, joille säästän säännöllisesti.  Vanhemmat ovat avanneet pyynnöstäni rahastot, jonne laittamani rahat siirtyvät. Vaikka summat ovat pienet, kyllä niistä ajan kanssa kiva summa tulee. Olen myös neuvonut, että kun lapsenlapset ovat isompia, niin säästöt voisi siirtää ASP-tilille, jotta heillä olisi mahdollisuus saada pesämuna omaa asuntoa varten.

Säästöillä ja sijoituksilla turvaa tulevaisuuteen

Ei minulla ole enää erityisiä tavoitteita sijoittamisen saralla muuta kuin se, että sijoittaminen ja säästöt toisivat turvaa. Ei raha tee onnelliseksi, mutta kyllä se mukavasti rauhoittaa. Äitiäni hoitaessani vahvistui ajatus, etten haluaisi vanhainkotiin. Toivoisin vain voivani elää hyvää ja mielekästä elämää kotona niin kauan kuin se vain on mahdollista ja voida ostaa palveluja kotiin säästöjen turvin.

Minkä neuvon tai vinkin haluaisit jakaa muille saman ikäisille naisille?

Jos et vielä sijoita, niin aloita heti. Ja viimeistään nyt, jos olet jo minun iässäni. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tai oppia uutta. Jos jotain elämässäni kadun, niin sitä etten aloittanut säästämistä ja sijoittamista jo paljon aiemmin. Indeksirahastoista on varmaan helpoin aloittaa, sillä siinä ei tarvitse kauheasti miettiä tai osata. Kulut ovat myös pienet.

Suurkiitos Raila rohkeudestasi jakaa tarinasi ja kasvupolkusi. Kaikkea hyvää ansaittuihin eläkepäiviisi.

• Kirjoittajana Etta / Rahamedia