Kun vuoden vaihteessa aloittelin minimeno-kuukautta (Eng. No-spend/Low buy), en vielä tiennyt, miten paljon tämä kokeilu vaikuttaisi tapaani ajatella rahaa. Alun perin tavoitte oli vain palauttaa talous hallintaan yllättävän kalliin loppuvuoden jälkeen.

Idea minimeno-kuukaudesta sai alkunsa vasta aivan joulukuun loppumetreillä. Joululahjat, valmistelut ja muutama isompi lasku veivät budjetista enemmän kuin olin ennakoinut. Lisäksi toinen kissoistamme sairastui yllättäen, ja eläinlääkärikuluista muodostui tietysti satojen eurojen ylimääräinen lasku.

Vaikka en yleisesti koe rahankäyttöäni enää nykyään huolimattomaksi, huomasin, että tilanne alkoi stressata.

Tiedät varmaan sen tunteen, kun tilin saldo näyttää pienemmältä kuin odotit, ja huomaat miettiväsi, mihin kaikki rahat oikeastaan menivät? Koin että joulu varsinkin oli saanut minut elämään vähän liikaakin hetkessä. Se sai minut pohtimaan, voisinko aloittaa uuden vuoden fiksummin ja antaa taloudellemme pienen hengähdystauon.

Ehdotin miehelleni minimeno-kuukautta: ostettaisiin ainoastaan välttämättömät asiat, vältettäisiin turhia menoja ja seurattaisiin tarkasti, mitä todella tarvitsemme.

Minimeno-haasteen säännöt

Vaikka olin innoissani haasteesta, tiesin myös, että pelkkä päätös ei riitä. Spontaanit ostokset ja “no jos nyt tämän kerran” -menot hiipisivät vaivihkaa budjettiini, jos en valmistautuisi kunnolla.

Laadimme yksinkertaiset ja selkeät säännöt minimeno-kuukaudelle:

-Ostetaan vain välttämättömät asiat, kuten ruoka, pakolliset laskut, matkakulut, kissojen ruoka ja lääkkeet.

-Ei uusia vaatteita, sisustusta tai kahvilakäyntejä.

-Käytetään sitä, mitä on jo valmiiksi. Tutkin kaapit, kokkasin pakastimen antimista ja keksin tekemistä joka ei vaadi rahan kuluttamista.

Kuukauden mittaan kirjataan ylös myös kaikki ostokset, joita halusin tehdä, mutta jotka eivät kuitenkaan olleet välttämättömiä. Kuukauden jälkeen sitten katsoisin, tuntuvatko ne enää niin tärkeiltä että haluan käyttää niihin rahaa.

Jos itse harkitset vastaavaa haastetta, saat toki ihan itse määritellä omat sääntösi.

Ostohalut menevät usein ohi nopeasti

Olen viime vuosina pitänyt itseäni harkitsevana rahankäyttäjänä. En osta juurikaan ylimääräistä, suunnittelen ruokamenot ja säästän säännöllisesti. Silti minimeno-kuukausi avasi silmäni monella tapaa.

Yksi suurimmista oivalluksista oli se, miten nopeasti ostotarve voi mennä ohi, kun sille antaa aikaa. Kuukauden mittaan teki mieli ostaa milloin mitäkin, mutta jo muutaman päivän päästä moni niistä tuntui täysin turhalta. Vaikka en yleensä tee heräteostoksia, huomasin, että joskus ostohalu syntyy pienistä, huomaamattomista ärsykkeistä, kuten mainoksista, somevaikuttajien suosituksista tai ihan vain hetkellisestä mielihalusta. Tarve ei aina ole tarve, vaikka sitä olevinaan niin hyvin itselleen perusteleekin. Opin myös sen, että olen melko hyvä perustelemaan itselleni asioita.

Toinen asia, jonka tajusin, oli se, miten automaattisesti tietyt kulut hyväksyy osaksi arkea. Ei siksi, että ne olisivat välttämättömiä, vaan koska ne ovat tapa. Esimerkiksi satunnaiset kahvilakäynnit eivät olleet minulle “iso juttu”, mutta kun niitä ei ollut, tajusin, kuinka paljon niihin onkaan kuukausitasolla huvennut euroja aiemmin. Samalla huomasin, että niiden tilalle löytyi helposti yhtä mukavia, mutta täysin ilmaisia vaihtoehtoja. Kahvihetki kotona saattoi olla lähes yhtä mukava.

Kolmas iso oivallus oli lisääntynyt luovuus. Kun ostaminen ei ollut vaihtoehto, aloin nähdä asiat uudella tavalla. Keksin entistä enemmän uusia tapoja hyödyntää jo olemassa olevia tavaroita ja ruoka-aineita, ja tunsin jopa pientä ylpeyttä siitä, miten monipuolisesti osasin käyttää kaikkea, mitä meillä jo oli. Tämä haaste ei siis ollut pelkästään taloudellinen harjoitus, vaan myös muistutus siitä, miten paljon vähemmällä voi pärjätä ilman, että elämä tuntuu yhtään köyhemmältä.

Haaste muistutti minua siitä, mikä jo toimii

Nyt kun minimeno-kuukausi on ohi, en koe tehneeni mitään suurta elämäntapamuutosta. Enemmänkin tämä oli tilaisuus löytää entistä tiiviimpi yhteys jo hyviksi todettuihin rahankäyttö tapoihin.

Olen jo pitkään ollut harkitseva rahankäyttäjä, suunnitellut ruokamenot fiksusti ja pitänyt huolen, että säästössä on puskuri yllättäviä menoja varten. Tämä kuukausi kuitenkin vahvisti entisestään sitä, että näillä asioilla on tärkeä rooli elämässäni ja ne ovat olemassa syystä.

Tuttujen asioiden vahvistamisen lisäksi minimeno-kuukausi antoi vielä yhden käytännöllisen lisätyökalun: ostolistan, johon kirjaan asiat, joita haluan, mutta joita en tarvitse heti. Tämä yksinkertainen tapa auttaa minua nyt tunnistamaan, mitkä hankinnat ovat oikeasti tarpeellisia ja mitkä vain hetkellisiä mielihaluja.

En näe itseäni ihmisenä, joka menee äärimmäisyyksiin rahankäytössä. Nautin kyllä elämästä ja käytän rahaa siihen, mikä tuo arkeeni iloa ja arvoa. Tämä kuukausi muistutti minua siitä, että se, mikä tuo oikeasti iloa ja merkitystä, harvoin vaatii suuria summia rahaa. Se vaatii enemmänkin luovuutta, läsnäoloa ja sitä, että osaa arvostaa sitä mitä jo on. Haluan tuoda elämääni jatkossa entistä enemmän nautintoja, jotka eivät vaadi rahan käyttöä.

Kuukauden aikana säästyi arvioini mukaan noin 250-300 euroa verrattuna tavalliseen maltilliseen kulutukseen. Tämä summa olisi aiemmin saattanut huveta huomaamattomiin pieniin hankintoihin, mutta nyt se meni säästöön tulevaisuutta varten. Taasen verrattuna esimerkiksi menoiltaan aivan villiin joulukuuhun, säästöä tuli varmasti ainakin tonni.

Jos olet koskaan miettinyt, että rahankäyttösi kaipaisi selkeyttä tai että haluaisit säästää enemmän ilman, että elämä muuttuu ankeaksi, suosittelen kokeilemaan minimeno-kuukautta edes kerran. Se voi olla juuri se kokemus, joka avaa silmäsi sille, mihin rahasi oikeasti menevät, ja miten voit saada enemmän irti elämästä kuluttamalla vähemmän.

Seuraa minua Instagramissa, sieltä löydät vinkkejä budjetointiin, säästämiseen ja lisätuloihin.